Pelaamisen puolustuspuhe

Monet opettajat ja vanhemmat ovat kovin huolissaan nuorten pelaamisesta. Mielestäni huoleen on osittain aihetta, mutta osittain ei. Kovaäänisimpien kriitikkojen kannattaisi tutustua paremmin tähän huonomaineiseen harrastukseen. Joku voisi vaikka kääntyä pelaajaksi, kuka tietää!

Zelda -pelisarja on klassikko. Se on kuuluisa mm. immersiivisestä maailmastaan,
hienosta musiikistaan ja peliin kuuluvista lukuisista puzzleista. Tätä peliä
pelaamalla oppii ongelmanratkaisukykyä.

Monet pitävät videopelejä totaalisena ajanhukkana. Tässä postauksessa käsittelelen muutamia pelaajiin tai pelaamiseen kohdistuvia syytöksiä, joita olen kuullut viime aikoina. Tajuttomin juttu on, että useimmat kriitikot eivät itse pelaa, joten he eivät edes todella tiedä, mistä  on kyse!

Skyrim on lumonnut miljoonia pelaajia ympäri maailman viettämään satoja tunteja
fantasiamaailmassaan. Tätä peliä pelaamalla opit mm. laatimaan suunnitelmia ja toteuttamaan niitä.

1) Pelaaminen ei ole järjetöntä ajanhukkaa

Pelaatpa yksinkertaista puzzlea (esim. Candy Crushia, Angry Birdsiä tai muuta usein kännykällä tai Padillä pelattavaa simppelimpää peliä), suoraviivaista FPS:ää (räiskintäpeli, jossa pelaajan pääasiallinen tehtävä on taistella, juoni tai dialogi ovat toissijaisia) tai immersiivistä RPG:tä (roolipeli, juonella, maailman tutkimisella ja dialogilla yleensä isompi merkitys), pelaat tietysti jostain syystä. Pelaaja saattaa hakea immersiota - tunnetta siitä, että hän on pelaajana osa tarinaa toisessa todellisuudessa. Hän voi haluta viettää aikaa kavereidensa kanssa livenä, pelin kautta tai molempia. Hän saattaa pelata, koska nauttii siitä tunteesta joka syntyy, kun pelissä pääsee eteenpäin, ratkaisee arvoituksia, suorittaa tehtäviä jne. Hän saattaa pelata, koska peli näyttää, tuntuu ja kuulostaa niin hienolta, että pelaaminen on kokonaisvaltaisen mahtava elämys. Hän voi pelata voittaakseen itsensä, rentoutuakseen tai pitääkseen hauskaa. Hän voi pelata kaikista näistä syistä. Monet pelit ovat aika monimutkaisia ja vaativia. Suhteellisen simppeli joukkueammuskelupeli voi muodostua hyvinkin haastavaksi pelaajien kehittäessä taitojaan ja strategioitaan yhteistyössä toistensa kanssa.

Counter Strike: Global Offensive on yksi suosituimmista opiskelijoideni pelaamista peleistä.
Tässä pelissä tarvitaan tiimityöskentelytaitoja, ja ne kehittyvät pelatessa.

Kun pelaat, tarvitset monipuolista ongelmanratkaisukykyä. Tehtävistä suoriutumiseen ja pelissä etenemiseen vaaditaan usein esimerkiksi matikkapäätä, kieliä, kartanlukutaitoa tms. Joskus tarvitset hyvää reaktionopeutta, toisinaan taidokas resurssienhallinta tai hyvät tiimityötaidot ovat välttämättömyys jos haluat edetä pelissä. Pelaaminen ei ole myöskään niin yksinäinen harrastus, kuin miltä se saattaa asiaan perehtymättömästä vaikuttaa. Usein pelin aikana puhutaan muiden pelaajien kanssa esim. neuvotellen siitä, mitä seuraavaksi tehdään ja miten. Monessa pelissä myös NPC-hahmojen (tietokoneen ohjaamat hahmot) kanssa kommunikointi - ja se miten reagoit missäkin tilanteessa sanallisesti tai mitä tietoja saat hankittua näiltä hahmoilta - on merkittävässä osassa pelissä. Pelaamalla voi oppia, ja moni taito joka kehittyy pelatessa, on hyödyksi myös muussa elämässä, vaikkei sitä tulisi ajatelleeksi. Oma kielitaitoni on parantunut ja sanavarastoni laajentunut merkittävästi pelaamalla, mutta sen lisäksi matemaattis-loogiset taidot ovat kehittyneet. Huomaan, että strategiapelaamisesta on hyötyä, kun pitää manageroida kotitalouden resursseja, esimerkiksi rahaa :).

Starcraft -strategiapelissä pelaajan on pakko hallita resurssejaan taidokkaasti, jos haluaa
edetä pelissä. Looginen ajattelukyky ja matemaattiset taidot ovat välttämättömyys. 

Pelejä on monenlaisia ja pelaajan oma asenne pelaamiseen voi vaihdella pelin tai päivän mukaan. Aina ei halua pelata sitä haastavinta tai älyllisintä peliä ja se on ihan ok. Vaikka kuinka tykkäisi gourmet -ruuasta ja klassisesta kirjallisuudesta, on täysin ok syödä välillä pikaruokaa tai lukea jotain kevyempää. Eikä tämä tietenkään tarkoita, että kaikki ruoka, kirjat tai pelit olisivat jotenkin epähienoja, saati että näistä mikään olisi jotenkin kakkosluokan harrastus.

Pienten firmojen usein vain muutaman ihmisen tekemät ns Indie (independent = itsenäinen) pelit kuten
esim. Journey ("Matka") tuovat monia mielenkiintoisia ulottuvuuksia pelaamiseen. Monille pelaajille jotkut
pelit ja pelaaminen on taidetta, johon voi osallistua itse pelaajana (tai pelintekijänä).

2) Useimmat pelaajat eivät ole sohvaperunoita sen enempää kuin sinä tai minäkään

 Liikunnan puute ei ole mitenkään juuri ja ainoastaan pelaajien ongelma, se on kaikkien ongelma. Sekä työelämä että harrastukset ovat suurella osalla väestöä sellaisia, että ihan liian vähän aikaa kuuluu ulkona tai liikunnan parissa. Ihmiset istuvat toimistossa, surffaavat netissä ja katsovat telkkaria tuhottomasti. Lähes kaikkien pitäisi kiskoa itsensä ylös, ulos ja lenkille paljon useammin, jotta elämäntapa olisi terveellinen. Toisessa aktiivipelaajien ääripäässä saattaa olla pelaaja, joka pelaa tosissaan ja usein, mutta tekee ulkotöitä tai harrastaa aktiivista salillakäyntiä tai muuta urheilua. Toisessa päässä on sitten se klisheinen nörtti, joka syö pizzaa, juo energiajuomia eikä lähde kotoa paitsi kun on ihan pakko. Ekalla aktiivipelaajalla ei ole ongelmaa, toisella on.


"Menin kerran ulos. Grafiikka oli loistavaa, mutta pelattavuus ja juoni surkeita." Jos tämä kuulostaa
tutulta, sinun olisi pitänyt hankkia pelien ulkopuolinen elämä aikoja sitten! 

Nykyään on muuten olemassa pelejä, jotka rohkaisevat pelaajia liikkumaan. Lähitulevaisuudessa näitä tullaan kehittämään uusin, uskomattomiin ulottuvuuksiin! Maltan tuskin odottaa sitä, kun teknologia on kehittynyt niin paljon, että näiden sovellusten ja pelien immersiotaso ja pelattavuus ovat korkealla tasolla. Silloin treenaan ehdottomasti pelaamalla tylsemmän tavissalilla käymisen sijasta. Voin kuvitella miten hienoa olisi tunnin hikisen taistelun jälkeen listiä hologrammilohikäärme. Mutta aidoista metsäretkistä en luopuisi mistään hinnasta. 

Kehitteillä oleva Virtuix Omni vie pelaajan pelimaailmaan nykynormia paljon totaalisemmin
- näkökenttä on kokonaan pelimaailmassa ja saat pelatessasi liikuntaa. 

3) Pelaaminen on hieno harrastus, vaikka siihen saattaa jäädä koukkuun

  Voin sanoa omasta kokemuksesta, että tämä on totta. Nykyään rajoitan pelaamiseni pääasiassa loma-aikoihin. Tämä on minulle iso kompromissi, mutta haluan hoitaa työni, huomioida perheeni, huolehtia kodista ja tehdä myös muita juttuja. Yöunesta tinkiminenkään ei ole fiksu vaihtoehto pidemmän päälle, joten en ainakaan arkisin pysty pelaamaan. Toisin sanoen pelaajana minun on pakko säännöstellä pelaamistani itse. Tiedän aikuisia, jotka eivät tähän pysty tai edes halua yrittää. Se voi tietenkin johtaa isoihinkin elämänhallintaongelmiin, ihmissuhdehankaluuksiin jne.


Mass Effect -sarjassa pelaaja voi vaikuttaa juonen kulkuun monilla tavoilla. Pelaajalla on esimerkiksi useita kommentointivaihtoehtoja. Pelaajan valinnoista riippuen pelissä tapahtuu erilaisia asioita. Tätä peliä pelaamalla opit vaikka mitä, mutta englannin kielitaito nyt ainakin paranee varmasti paljon. 

Vaikka puhun pelaamisen säännöstelystä, miksi pelaaminen kohtuudella olisi yhtään sen pahempi asia kuin esimerkiksi treenaaminen, alkoholinkäyttö, oman ruokavalion seuraaminen, nettisurffailu tai muu aktiviteetti, joka on "ihan normaalia", mutta potentiaalisesti addiktoivaa? Otetaan esimerkiksi alkoholinkäyttö. Siihen voi jäädä koukkuun, ja koukkuun jäämisellä on todella vakavia vaikutuksia yksilöön itseensä, tämän läheisiin ja yhteiskuntaan. Sekä alkoholin väärinkäytöstä aiheutuvat monenlaiset kustannukset että alkoholiriippuvuudesta seuraava inhimillinen kärsimys ovat asioita, joille aika harva naureskelee. Tästä huolimatta alkoholin käyttökieltoa pidettäisiin naurettavana holhouksena - suurin osa ihmisistä kuitenkin hallitsee alkoholinkäyttönsä ja pitää alkoholia nautintoaineena, joka tuo hyvää heidän elämäänsä, ei pahaa. Joten me aikuiset yritämme kertoa lapsillemme juomisen iloista ja vaaroista. Ohjaamme heitä, yritämme näyttää esimerkkiä jotta sitten kun he itse ovat isompia, he osaisivat käyttää alkoholia vastuullisesti (tai olla halutessaan käyttämättä sitä ollenkaan.)

Miten suhtautua aktiivisesti pelaavaan lapseen tai nuoreen?

Postaukseni alussa puhuin, miten moni opettaja ja vanhempi stressaa nuorten pelaamisesta ja pitää koko harrastusta lähtökohtaisesti pahana. Väitän, että nollatoleranssi tai opiskelijan/lapsen harrastuksen vähättely tai demonisointi ei auta pätkääkään, päinvastoin. En usko myöskään "rentoon" kaiken sallimiseen. Pelaaja pelaa joka tapauksessa. Totaalikiellolla/pelaamiseen kielteisesti suhtautumalla osoitat vain olevasi pihalla ja negatiivinen. Kaiken sallimisella taas saatat altistaa lapsen tai nuoren todella raaoille ja rankoille asioille aivan liian aikaisin tai antaa esim. peliriippuvuuden kehittyä sille asteelle, että nuoren koulunkäynti tai muu elämänhallinta häiriintyy pahasti. 

 Avoin mieli ja aikuinen asenne suhteessa pelaamiseen on hyvä alku. Voisi keskustella esimerkiksi pelihahmojen diversiteetistä, reilusta pelistä, moraalista pelimaailmassa ja pelin sisällä, liikunnan, unen ja pelien ulkopuolisen sosiaalisen elämän tärkeydestä. Yhtä tärkeää olisi puhua pelaamisen hienoudesta, niistä mahtavimmista peleistä, hahmoista ja hetkistä. Jos olet rohkea, pelaa jälkikasvusi kanssa! Teen sitä itsekin niin kauan, kuin minun annetaan olla mukana. Opettajana taas ehdottaisin esimerkiksi tuntien elävöittämistä peliteemoilla. Olen tehnyt sitä monella tavalla, ja lisää on suunnitteilla, koska alustavat kokemukset ovat huippuhyviä - on ollut sekä hauskaa että kielenopiskelun kannalta toimivaa.



Pelimaailma voi joskus olla hyvin konservatiivinen. Onneksi sääntöön on monta poikkeusta.
Esim. Dragon Age -fantasiaseikkailupelissä voit valita hahmosi sukupuolen ja seksuaalisen
 suuntautumisen itse.

Nuoret, jopa lapset tietävät pelaamisesta usein vanhempiaan ja opettajiaan enemmän. He ansaitsevat vastuuta, mutta tarvitsevat silti rajoja, neuvoja ja tukea aikuisilta pelaamiseen liittyen. Kuinka nuoren antaisit pelata K-18 peliä, jossa teemoihin kuuluu esimerkiksi kiduttaminen? Jos et tiedä pelaamisesta mitään, saatat ajatella että pelit ovat keskenään suunnilleen samalla viivalla. Näin ei todellakaan ole, vaan pelit eroavat toisistaan tismalleen samalla lailla kuin vaikkapa elokuvatkin. Vastaavasti kuin elokuvissa, peleissä voi olla taistelukohtauksia, joissa kuollaan. Toiset näistä voivat soveltua ala-asteikäisille, toisia en antaisi kovinkaan paljoa alle täysi-ikäisen pelata ollenkaan.

En ole kuullut kenenkään kyseenalaistavan yksilön oikeutta harrastaa puutarhanhoitoa, elokuvien katsomista, shoppailua, lukemista tai golfaamista. Ihmiset pistävät näihin harrastuksiin paljon aikaa ja rahaa, koska he rakastavat niitä. En ehkä itse satsaisi golfaamiseen, mutta ei se tee golfista huonoa harrastusta, vaan se tekee siitä jonkun toisen harrastuksen. Ihan sama pätee peleihin.
Kun sarjakuvat tulivat, oltiin varmoja että nyt on uusi sukupolvi pilalla. Radio ja telkkarin kanssa oli ihan sama juttu. Tuskin pelaaminen pilaa penskoja yhtään sen enempää kuin sarjikset tai telkkarikaan!

En ole pelaaja siksi, ettei minulla olisi elämää. Olen pelaaja, koska haluan
että minulla on monta elämää.

<3 <3 <3 <3 <3
Venla

ps Yllättyisitkö jos kertoisin, että suurin osa lahjakkaimmista englanninopiskelijoistani on pelaajia, jotka sanovat oppineensa kieltä eniten pelaamisharrastuksensa kautta? Näillä nuorilla on yleiskielitaidon lisäksi poikkeuksellisen vahva oman puheen tuottaminen, kykyä improvisoida ja uskallusta kommunikoida silloinkin, kun he eivät ole satavarmoja oikeasta kielioppimuodosta. Tällaista kielitaitoa tosielämässäkin tarvitaan. Mahtavaa, vai mitä?

Tykkäsin kovasti englanninopiskelusta koulussa ja opin enkuntunneilla paljon. Silti pelaaminen,
musiikki, elokuvat ja kirjallisuus opettivat minulle paljon enemmän. Mistä sinä olet oppinut englantia?